”Mikäköhän tätä nahkiaista vaivaa?”
Tällainen viesti videolla varustettuna kilahti Nakkilan nahkiaispaistamon toimitusjohtaja Mikko Vilposen kännykkään aamuvarhaisella.
Satojen tummapintaisten nahkiaisten joukosta yksi erottui selvästi kalastajan pyydyksessä.
– Nahkiaisen selkä on yleensä ihan musta, mutta tämä olikin ihan vitivalkoinen koko nahkianen. Se näytti ihan kummitukselta, Vilponen naurahtaa.
Albiinonahkiainen kuljetettiin erikseen ämpärissä paistamolle, mutta uuniin se ei suinkaan päätynyt. Se sai uuden majapaikan myymälän kylmätiskin akvaariossa, jossa on tapana pitää pari elävää nahkiaista näytillä asiakkaille.
– Me sen sitten ristimme Muruksi. Se on tullut somessa jo vähän kuuluisaksi, ja siellä kysellään, että mitä Murulle kuuluu.
Hengailua kavereiden kanssa
Mikko Vilposen mukaan Murulla on ihan mukavat oltavat akvaariossa, kunhan veden lämpötila pysyy hieman alle kymmenen lämpöasteen.
– Aluksi se oli omissa oloissaan, mutta tänä aamulla se oli löytänyt kavereita akvaarion muista nahkiaisista. Yleensä jos niitä on useampi akvaariossa, ne menevät aina sellaiseen ryppääseen, Mikko Vilponen kertoo.
Murun arvioidaan elävän akvaariossa 2–3 kuukautta. Se ei tarvitse juurikaan ravintoa, Vilponen kertoo.
– Nahkiainen on siitä erikoinen, että se ei enää syö, kun se lähtee kutuvaistojen perässä nousemaan merestä jokeen. Ne ovat muutenkin samalla kuolemanretkellä, sillä nahkiaiset kuolevat kudun jälkeen.
Muru kiinnostaa tutkijoitakin
Mikko Vilponen on paistanut työkseen nahkiaisia jo vuosia. Muru ei ole ensimmäinen albiino, joka pyydykseen on jäänyt, mutta on Vilposen arvion mukaan yksi miljoonasta.
Tällä hetkellä nahkiaiskausi on vilkkaimmillaan, sillä yhden kalastajan pyydyksistä saattaa löytyä kerralla toista tuhatta nahkiaista.
Mutta mihin Muru sitten lopulta päätyy?
– Nyt se pysyy akvaariossa siihen saakka, kunnes menehtyy. Luonnonvarakeskus haluaa Murun sen jälkeen pakastettuna tutkittavakseen. Sitten tutkitaan, että mitäs erikoista siinä on, kun siitä on tullut tuon värinen.