Tarina on tuttu ja samastuttava: Ensikohtaaminen. Vähän ujot viestit ennen ja jälkeen. Rakastumisen huuma ja kyltymätön himo. Perheen tapaaminen.
Ja sitten jotain, mistä useimmilla ei ole omakohtaista kokemusta: leikkaus, jossa toisen päähenkilön rinnat poistetaan.
Samira Elagozin ja Z Walshin lyhytelokuva on tarina rakastumisesta. Vuoden ajan taiteilijapariskuntaa seuraava elokuva koostuu valokuvista, ruutukaappauksista ja popmusiikista.
Transmiesten välistä läheisyyttä kuvaava You can’t get what you want but you can get me on valittu kymmenille festivaaleille ympäri maailman. Elokuva esitettiin tämän syksyn Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla, ja se on esillä nykytaiteen museo Kiasman näyttelyssä tammikuuhun 2025 asti.
Palautetta tulee viikoittain, Elagoz sanoo, eikä ihme. Tällaisia elokuvia ei juuri ole tehty.
Jimmy Page ja Robert Plant
Elagoz ja Walsh tapasivat toisensa verkossa. Elagoz asuu Berliinissä, Walsh New Yorkissa.
Molemmat innostuivat: vihdoin joku, joka näyttää minulta!
– Se, että näin jonkun, joka ilmensi sukupuoltaan samalla tavalla kuin minä, oli todella tärkeää. Vaikka hän oli toisella puolella maailmaa, huokaisin helpotuksesta: luojan kiitos siellä on joku, Walsh sanoo.
– Muistutit minua kaikista teinivuosieni hevari-ihastuksista, mutta transversiona, Elagoz vastaa.
He tapasivat Berliinissä, istuivat tuntikausia baarissa, pussailivat ja ihastuivat. He lähettelivät toisilleen kuvia Led Zeppelinin Jimmy Pagesta sekä Robert Plantista ja vertasivat yhteyttään pitkähiuksisten rocktähtien ”bromanceen”.
Elagoz, joka aloitti transition mieheksi muutama vuosi sitten, huomasi miettivänsä omaa sukupuoltaan Walshin seurassa paljon vähemmän. Cissukupuolisten, eli niiden, joiden sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määritettyä biologista sukupuolta, seurassa omasta transsukupuolisuudesta tulee usein se isoin juttu. Toisen samanlaisen kanssa se hälvenee taustalle.
– Minun ei tarvitse vakuuttaa ketään tai näytellä mitään roolia. Sukupuoli jää taka-alalle, Elagoz sanoo.
– Olemme tottuneita siihen, että olemme porukassa poikkeuksellisia, ja se voi tuntua hyvin yksipuoliselta. Kun olemme yhdessä, voimme tutkailla, keitä me olemme tämän yhden asian ulkopuolella, Walsh lisää.
Tutkailu johti elokuvaan, vaikka ei ollut tarkoitus.
”Nuorempana olisin halunnut tällaisen tarinan”
Aiemmissa teoksissaan Samira Elagoz on muun muassa dokumentoinut treffejään ventovieraiden miesten kanssa (Craigslist Allstars -dokumentti, 2016) ja käsitellyt kokemaansa seksuaalista väkivaltaa (Cock, Cock… Who’s There? -performanssi, 2016–19).
Noissa teoksissa Elagoz esiintyi vielä naisena, Venetsian teatteribiennaalissa palkitussa Seek Bromancessa (2022) transmiehenä.
Walsh taas on tehnyt uraa muotokuviin erikoistuneena valokuvaajana. Hän on vuosien ajan taltioinut erityisesti Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoiden HLBTQIA+-yhteisöjä.
Walshilla on aina kamera mukana, ja kaksikko ikuisti seurusteluaan ensitreffeistä lähtien, ensin vain toisilleen. Ajatus elokuvasta syntyi noin kahdeksan kuukauden kohdalla.
– Nuorempana olisin halunnut nähdä tällaisen tarinan. Joskus se täytyy kertoa itse, Walsh sanoo.
Samira Elagoz ja Z Walsh kertovat videolla, miksi he päätyivät kuvaamaan itseään:
Mitä ”tällainen tarina” sitten tarkoittaa?
Helliä ja intiimejä hetkiä kahden transmiehen välillä.
Villiä ja pidäkkeetöntä rakkautta. Halua ja himoa. Flirttailua, seksiä etänä ja samassa tilassa, laukeamisen jälkeistä onnea.
Kissameemejä, kaipuuta, tunnistettavaa kaukosuhteessa kipuilua. Hoivaa, hyvänä pitämistä.
Kaikki tämä on useimmille katsojille tunnistettavaa. Elagoz ja Walsh halusivat tehdä elokuvan, joka ei ole vain transihmisille ja transihmisistä.
– On ollut kiva kuulla, että monet katsovat sitä ihan vain rakkauskertomuksena, johon kuka tahansa voi samastua, Elagoz sanoo.
Vähemmistöjen edustajat joutuvat helposti rooliin, jossa heidän odotetaan kouluttavan muita ja olevan hyviä esimerkkejä. Walsh kertoo joutuvansa jatkuvasti selittämään sukupuoltaan. ”Valtava taakka”, hän sanoo.
Elokuvassa päähenkilöitä ei selitetä kuvitellulle cis-katsojalle. Elokuva ei kerro mitä transmaskuliinisuus tarkoittaa saati avaa sukupuolen moninaisuutta. Se ei selitä, miksi Walsh päättää poistattaa rintansa kirurgisesti ja miten leikkaus liittyy, tai ei liity, sukupuolen korjausprosessiin.
– Emme halunneet selittää itseämme cis-yleisöille. Rakastuminen, kaipuu, jopa leikkaukseen meneminen, nämä ovat universaaleja asioita. Jos elokuvassa on lisäksi jotain, mitä cis-katsojat eivät tajua, niin se ei haittaa, Walsh sanoo.
Voiko leikkauksesta tehdä seksikkään?
Päätös keskittyä intiimiin ja inhimilliseen tekee Elagozin ja Walshin teoksesta erityisen.
Silloin harvoin, kun transmiehiä on nähty esimerkiksi televisiossa ja elokuvissa, ovat he olleet joko vitsin kohteita, kieroja pervoja, traagisia väkivallan uhreja tai maskotteja, joiden kautta katsojille opetetaan suvaitsevaisuutta.
Transmaskuliinisuus kuvataan suhteessa muihin identiteetteihin, Walsh huomauttaa. Hahmot eivät saa koskaan olla päähenkilöitä.
Siinä missä transnaisia usein hyperseksualisoidaan, Walsh sanoo, transmiehet riisutaan heidän seksuaalisuudestaan, eikä heitä oteta vakavasti. You can’t get what you want but you can get me on taiteilijoiden yritys tasapainottaa tilannetta.
– Halusimme tehdä jotakin kuumaa. Jotakin, mikä ei saa katsojia kavahtamaan tai säälimään, Elagoz sanoo.
Haasteen asetti se, että elokuva kulkee kohti Walshin mastektomiaa eli rintojen poistoa.
Mikään kirurginen operaatio ei ole lähtökohtaisesti kuuma. Sukupuolen korjaukseen liittyy lisäksi usein holhoavia ja nöyryyttäviä piirteitä, oli kyse sitten lääkärien tunkeilevista kysymyksistä, rankoista lääketieteellisistä toimenpiteistä tai loputtomasta byrokratiasta.
Julkisessa keskustelussa transsukupuolisuus rinnastetaan herkästi mielenterveysongelmiin, ja leikkaushoidot leimataan joksikin, jota henkilö tulisi myöhemmin katumaan.
Elagoz halusi, että Walshin operaatiokin olisi valkokankaalla romanttinen, kaunis ja arvokas.
Kokemus oli monella tapaa myönteinen, Walsh sanoo. Elagoz tuki häntä juuri oikeilla hetkillä ja sai hänet tuntemaan olonsa seksikkääksi – silloinkin, kun hän oli heikkona ja veren peitossa.
– Halusin maailman näkevän, että näinkin se voi mennä. Voin käydä jotain tällaista läpi niin, että minua tuetaan ja kaikki menee hyvin.