Siirry sisältöön

inho

Wikisanakirjasta
Katso myös: -inho
Wikipedia
Katso artikkeli Inho Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Inho

Substantiivi

[muokkaa]

inho (1)

  1. voimakas vastenmielisyyden tunne

Ääntäminen

[muokkaa]
  • tavutus: in‧ho

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inho inhot
genetiivi inhon inhojen
partitiivi inhoa inhoja
akkusatiivi inho;
inhon
inhot
sisäpaikallissijat
inessiivi inhossa inhoissa
elatiivi inhosta inhoista
illatiivi inhoon inhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi inholla inhoilla
ablatiivi inholta inhoilta
allatiivi inholle inhoille
muut sijamuodot
essiivi inhona inhoina
translatiivi inhoksi inhoiksi
abessiivi inhotta inhoitta
instruktiivi inhoin
komitatiivi inhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo inho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

inhorealismi, itseinho

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • inho Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 722, 951 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa