Jaana Jauhiainen istuu kodissaan Paimiossa. Edessä on laatikko, jossa on kuvia 19-vuotiaasta Nikusta Kuvien joukossa on adresseja ja kortteja. Monet niistä täysin tuntemattomilta ihmisiltä.
– Kun näkee Nikun vanhoja kavereita työntämässä lastenvaunuja, tulee monenlaisia ajatuksia. Toiset täyttävät 34, ja toiset jää ikuisesti 19-vuotiaaksi. Olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi ajatella, mutta en halua myöskään unohtaa, Jaana huokaisee.
Jaanan Niku-poika katosi jälkiä jättämättä 16. kesäkuuta vuonna 2006. Niku lähti kolmen kaverinsa kanssa laivareissulle Tukholmaan, mutta kotiin hän ei enää koskaan palannut.
Sen piti olla aivan tavallinen laivareissu. Niku lähti mukaan lyhyellä varoitusajalla, kun yksi seurueesta ei päässytkään matkaan. Parikymppisten nuorten miesten lisäksi matkassa oli vanhempi huoltaja.
Nuoret miehet viettivät iltalaivalla aikaa nuorten miesten tapaan. Käytiin tax freessä, juotiin ja juteltiin laivan ravintolassa ja yökerhossa.
Niku tapasi yökerhossa kaksi naista, joiden kanssa hän tanssi. Viimeiset havainnot Nikusta ovat aamuyöstä kello 3.45, kun laivan valvontakamerat tallentavat hänet kävelemässä naisten kanssa laivan käytävällä.
Nikun kohtaloa käsiteltiin pian katoamisen jälkeen Kadonneet tv-ohjelmassa vuonna 2007 Oliko hän astunut maihin Tukholmassa ja jäänyt sille tielle? Vai oliko hän päätynyt mereen - joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan?
Jaana kertoo, että nyt on helpompaa ajatella, että Niku on päättänyt itse päivänsä. Näin, vaikka ei se silloin tuntunut todennäköiseltä.
– Haluan ajatella, että hän on hypännyt mereen. Vaikka laivayhtiö sanoi silloin, että he tietäisivät, jos niin olisi käynyt. Vaikka ei Niku ollut mitenkään itsetuhoinen, ei sitä voi tietää. Ihmisistä ei aina näe päältä. Hän on voinut mennä kannelle ja temppuilla jotain. Sen ikäisenä luulee olevansa kuolematon.
Niku oli juuri ostanut olutta ja tupakkaa. Hänen reppunsa oli hytissä, ja repussa oli myös 70 euroa rahaa. Nämä seikat eivät puhu sen puolesta, että Niku olisi päättänyt yhtäkkiä jäädä Tukholmaan.
Mutta olisiko Niku myöskään voinut päätyä hyppäämään mereen? Hän oli juuri päättänyt ammattikoulun. Kesätyöpaikka oli tiedossa, ja armeija edessä syksyllä. Asiat tuntuivat olevan raiteillaan. Toisaalta Niku oli jättänyt IRC-galleriaan päivityksen, että hän lähtee laivalle ja palaa joko ”hieman krapulassa tai arkussa”. Tämän kaverit kuitenkin tulkitsivat ainakin tuolloin vitsiksi.
Niko on voinut joutua myös rikoksen uhriksi. Nikun seurassa liikkuneiden kahden aasialaistaustaisen naisen identiteettiä ei ole koskaan saatu selvitettyä. Ei, vaikka heidän kuvansa julkaistiin sekä Suomen että Ruotsin lehdissä. Heidän nimensä eivät myöskään olleet matkustajaluettelossa. Tämä ei ole tavatonta, sillä myös Niku matkusti toisen henkilön sijasta.
Kaikki laivasta jalan poistuvat henkilöt kuvataan, joten naiset ovat siis todennäköisesti poistuneet laivasta autokannen kautta. Näin Nikukin olisi voinut päätyä Ruotsin puolelle.
Nikun kohtalon selvittämistä vaikeuttaa myös se, että osa laivan valvontakameroista oli Nikun katoamisyönä huollossa. Näin esimerkiksi laivan kannelta ei ole tallentunut kuvamateriaalia.
Nikun katoaminen on ollut Jaanalle, hänen miehelleen ja kolmelle sisarukselle kova paikka. Jaana muistelee, miten hän sai kuulla katoamisesta, kun mies soitti hänelle töihin. Nikun kaverit palasivat reissulta mukanaan vain Nikun reppu.
– Muistan, miten istuin vain pihassa ja puhelin oli tuolin nojalla. Lähettelin viestejä ja soittelin Nikulle, mutta vastausta ei koskaan tullut.
Seurakunnan kanssa päädyttiin järjestämään tilaisuus, jossa etenkin nuoret pääsivät keskustelemaan. Paikalla oli Jaanan mukaan varmasti sata henkeä.
Nikun katoamista seuranneet vuodet olivat Jaanalle rankkoja. Jaanan isä kuoli reilu puoli vuotta Nikun katoamisen jälkeen sairauskohtaukseen. Sitten vajaa vuosi myöhemmin kuoli hänen äitinsä keuhkokuumeeseen sairaalassa.
– Vuosi meni kuin usvassa. Kävin töissä, ja työnantajalle kiitokset, sillä en tiedä, mitä siitä työnteosta aina tuli. Kävin myös psykoterapiassa Turussa. Se oli raskasta aikaa. Matkoilla paruin välillä autossa niin, etten edes nähnyt mitään, Jaana muistelee.
Mies, sisko ja muu perhe olivat Jaanalle isona tukena ja turvana. Näin myös, kun Nikon katoamisesta oli kulunut kuusi vuotta. Silloin Niku julistettiin kuolleeksi, ja hänelle järjestettiin muistotilaisuus.
– Kun kuuntelimme tilaisuudessa Yön Hän tanssi kanssa enkeleiden -kappaletta, otin pohjakosketuksen surussa. Halusin saada tämän jotenkin päätökseen, mutta ei tästä yli pääse.
