Kotikaupunkimme muuttuu – kuoppaa siellä, kuoppaa täällä. Saamme kohta raitsikankin.
Nyt valtuustomme äänesti konserttitalon paikkaan, joka on yksi keskustan puistoistamme.
Arvokkaasti tätä puistoa suojelee Adolf Ehrnroothin muistomerkki. Upea suihkulähde Soihtu solisee, sitä käydään katsomassa, vettä koskettamassa. Ruohomatto ihmetyttää kevään läpi tunkevine tulppaaneineen. Kävelypolku johtaa nurmen läpi, kirkkaan sininen vaunu Carro Celeste pyytää luokseen, istuskellaan, vieressä tai päällä.
Ihmiset nauttivat oleskelusta, katselevat joelle. Taustalla arvokkaasti korjattu virastotalo, toisella sivullaan teatterirakennus. Kivenheiton päässä Wäinö Aaltosen museo.
Ja tähän p u i s t o o n halutaan musiikkitalo. Liikenteellisesti ratkaisu lienee haastavimmasta päästä. Kaivetaanko sille mahdollisesti parkkiluola?
Ihan vieressä on vuosia ollut, kesken jäänyt kalliolouhos ja sen edustan parkkipaikka. Miksi ei sinne? Haluttiinko tässä varjella louhoksen aukkoon kiinnitettyä hämähäkinverkkoa?
Lähdin aamulehden luettuani kävelylleni. Katselen tuota puistoa ja sen ympäristöä.
Otan muutaman askeleen teatterin ohi ja mietin kovasti, mitä aamun lehdessä ollut ”Itsenäisyydenaukio vei voiton” tarkoittaa.
Kuka tätä oikeasti haluaa? Ja miksi puistoon? Vaikea uskoa, että puisto tai sitä käyttävät kaupunkilaiset haluaisivat sen tähän ja tuulettaisivat tälle ”voitolle”. Onkohan niin, että korona-aikana kannattaa runnoa kokouksiin kaikki mahdollinen asia. Kukaan ei ehdi kiinnittää huomiota, kun on niin paljon muuta mietittävänä.
Ei voi kuin syyttää itseään. Sitä saa mitä tilaa, totean, kun pohdin, ketä olen valtuustoon äänestänyt. Pahaa pelkään, että valtuusto on kaupunginjohtajan johdolla käynyt mittaamassa parkkialueen paikkaa likeisen urheilupuiston kentälle. Se sopisi Turun päätöksentekijöille varmasti vallan hyvin. Ja liikenne tietysti puiston läpi Itäisen Pitkänkadun kautta. Johan alkaa sujua.
Lisäksi valtuusto saa kohta esityksen, jossa raitsikan reittiä muutetaan ja entisestään laajennetaan. Raide Itäiselle Rantakadulle, ihmiset kulttuurin pariin ja pois. Nimittäin autot on parkkeerattu jonnekin kaukoparkkiin.
Eija Luoto