Ero sivun ”Albert Einstein” versioiden välillä

Albert Einstein  kuuntele ääntämys ^(ohje) (s. 14. maaliskuuta 1879, Ulm, Saksa – k. 18. huhtikuuta 1955, Princeton, New Jersey, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona. Hän sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä "muista ansioista". Näihin "muihin ansioihin" kuulunee myös se, että Einstein osoitti 1905 ensimmäisenä Brownin liikkeen avulla atomien olemassaolon.

Albert Einsteinin suvun juuret sijaitsevat hänen syntymäpaikastaan 60 km etelään, Buchaussin kaupungissa. Baruch Moises Ainstein liittyi vuonna 1665 Buchausin seurakuntaan, joka on yksi varhaisimpia merkintöjä Einsteinin suvusta. Suvun sukunimen etukirjain kirjoitettiin alunperin A-kirjaimella, mutta Baruch Ainsteinin jälkeläiset muuttivat sukunimen muotoon, jona se yleisesti tunnetaan. ^[1]Jette Dreyfus oli ensimmäinen Einstein-suvun edustaja, joka muutti Ulmiin vuonna 1864. Viiden vuoden kuluttua Dreyfusin muuton jälkeen Ulmiin muutti joukko Einstein-suvun miehiä, jotka alkoivat harjoittaa kauppiaan ammattia.

Albert Einsteinin isä ja Abraham Einsteinin poika Hermann Einstein opiskeli Stuttgartin reaalikoulussa, yliopistokoulutukseen Einsteinin suvulla ei ollut varaa. Hermannn Einsteinilla olisi ollut mahdollisuus päästä luutnantiksi, mutta siihen tarvittiin vähintään kaksi osallistumista sotilasharjoituksiin, Hermann ei katsonut sen olevan kovinkaan kannattavaa ja päätti jättää harjoitukset väliin. Tuon ajan Saksassa tuskin oltaisiin katsottu hyvällä, mikäli juutalainen pääsisi upseeriksi. Hermann Einstein aloitti suvun perinteiden mukaisesti kauppiasuran ja tuli osakkaaksi hänen veljensä Hermann Levinin ja Mosesin yritykseen, jonka alana oli myydä täkkeihin untuvia ja höyheniä. Hermann Einstein meni 8. elokuuta vuonna 1876 naimisiin Pauline Kochin kanssa. Heidät vihittiin Cannstattin juutalaisseurakunnassa.

Kolme vuotta vihkimisen jälkeen Pauline ja Hermann saivat pojan, Albert Einsteinin. Paulinea huolestutti Albertin pään muoto, joka oli hyvin kulmikas. Pauline ehti luulla vastasynteen pojan olevan epämuodostunut, mutta pään kulmikkus alkoi hävitä lähiviikkojen sisällä. Albert Einsteinin pää kuitenkin jäi hieman kulmikkaaksi.

Albert Einstein syntyi pienessä juutalaisyhdyskunnassa Ulmissa. Vuosi Albert Einsteinin syntymän jälkeen, perhe muutti Müncheniin, jossa Hermann Einsteinin veli Jakob Einstein perusti pienen vesi- ja kaasujohtojen asennukseen perustuvan yrityksen, Jakob Einstein & Co. Hermann Einstein perheineen ja Jakob Einstein asuivat samoissa tiloissa, joissa yrityskin toimi. Yrityksen toiminta oli valtava menestys ja yritystoiminta laajeni kohti sähkötekniikkaa, joka oli ennen 1900-lukua uusi ala. Menestys sähkötekniikan alueella oli niin suurta, että myöhemmin veljekset luopuivat kokonaan vesi- ja kaasuputkista ja keskittyivät täysin sähkötekniikaan. Albert siis varttui sähkötekniikkaan perehtyneen yrityksen parissa, tämä on varmasti osaltaan vaikuttanut hänen myöhempään elämään ja hänen tieteelliseen työhön.

Einstein kehittyi kielellisesti varsin hitaasti, hän itse myönsi tämän. Einstein itse kertoo, että hän halusi luoda ainostaan täydellisiä lauseita, tämän vuoksi hän ensin mietti päässään lauseen rakenteen, toisti sen hiljaa ääneen ja vasta kun oli varmistunut lauseen täydellisestä muotoilusta hän esitti vastauksen kysyjälle. Tästä tavasta hän luopui vasta seitsemän tai kahdeksan vuotiaana. Aivan varmoja ei olla, johtui Einsteinin tyyli hänen perinpohjaisen täydellisyyden hakemisen takia vai hänen kielellisen jälkeen jäämisen takia. Hänen läheiset kutsuivat häntä "tärähtäneeksi" juuri hänen tyylinsä takia.

Albert oli myös erilainen hänen ajanvieton suhteen, hän viihtyi mieluumin omissa oloissaan rakennellen palapelejä ja mudostaen erilaisia torneja. Hän ei piitannut muiden lasten leikeistä puutarhassa tai muiden pikkupoikien tappeluista. Einstein sai lempinimen "Veli Pitkäpiimä". Jos Einstein pakotettiin leikkeihin, hän oli mieluiten erotuomari. Tehtävä sopii Einsteinille hyvin, sillä hän oli äärimmäisen tasapuolinen ja myöhemmässä elämässä hänet tunnettiin pasifistisesta luonteenpiirteestään. Vaikka Einstein oli luonteeltaan tasapuolinen, hän oli hyvin ärhäkkä ellei asiat menneet toivotulla tavalla. Albertin ollessa 5-vuotias hänelle palkattiin kotiopettaja. Opettaja lopetti työnsä hyvin nopeasti, sillä jos opetus ei mennyt Einsteinin mielen mukaisesti hän sai voimakkaita raivokohtauksia, Einstein saattoi jopa lyödä tuolilla opettajaansa.^[1] Einsteinia kutsuttiin myös nimellä "kelpo mies", koska hän teki aina läksyt ennen kuin lähti muiden kanssa leikkimään, silloin kun hän lähti.

Einsteinin aloittaessa koulun 1. lokakuuta 1885, valinnan varaa koulujen kesken ei ollut. Ainoa vaihtoehto oli katolilainen kansakoulu Peterschule, sillä Münchenin yksityinen juutaiskoulu lakkutettiin vuonna 1872 ja muita kouluja ei ollut. Albert Einstein aloitti suoraan toiselta luokalta hänen yksityisopetuksensa ansiosta. ALbertin luokalla oli yhteensä 70 lasta, mutta hän oli heistä ainoa juutalainen. Vaikka Einstein oli juutalainen, hän osallistui katolilaisille uskonnontunneille hyvin mieluusti. Einsteinilla ja hänen uskonnon opettajalla oli hyvin lämpimät välit, mutta eräänä päivänä opettaja toi uskonnontunnille naulan ja sanoi oppilaille: "tällaisilla nauloilla juutalaiset olivat ristiinnaulinneet Kristuksen." Kommentti oli hyvin ilkeä, sillä Einstein oli ainoa juutalainen. Rotujen väliset aggressiot eivät olleet mitenkään ihmeellisiä tuolloin, joten ei olisi ihme jos Einsteinia olisi alettu kiusata tai haukkua. Viitteitä tällaisesta toiminnasta ei kuitenkaan ole.

Einstein oli pidetty oppilas opettajien kesken hänen kypsyytensä takia. Einstein oli luokkansa priimus toisella luokalla eli ensimmäisellä kouluvuotenaan. Einsteinin äiti kertoi siskollensa, että näki selvästi Einsteininsta tulevan professorin. Einsteinia kuitenkin vaivasivat äkilliset raivonpuuskat, tämän takia hänen luokkansa vaihdettiin IIIa:sta IIIb:hen.

Einstein kasvoi uskonnollisten ohjeiden mukaan, mutta hän kasvoi perheessä, jossa hän pystyi opiskelemaan luonnontieteitä. Luonnontiede vieraannutti Einsteinin uskonnosta, tämän takia Einsteininsta ei koskaan tullut Bar-Mizwaa eikä häntä hyväksytty täysimittaiseksi juutalaiseksi. Einsteinin sukulaiset tai vanhemmat eivät olleet vihoissaan poikansa vapaasta ajattelutavasta. Itseasiassa Einsteinin setä, Jakob Einstein, opetti Albert Einsteinille algebraa yli koulutason. Einstein pystyi todistamaan Pythagoraan lauseen jo varsin nuorena. Einstein oli kiintynyt matematiikkaan, varsinkin euklidiseen geometriaan. Einsteinia opettivat hänen setänsä lisäksi Max Talmud, joka toi Einsteinille uusia oppikirjoja väliajoin opiskeltavaksi. Talmud toteaa, että pian Einsteinin kyvyt kasvoivat niin paljon, että hänellä oli vaikeuksia seurata häntä. Talmud sanoo myös, että heidän välisensä keskustelut olivat hyvin filosofisia. 13-vuotiaana Einstein luki Immanuel Kantin teosta Kritik der reinen Vernunft (suom. Puhtaan järjen kritiikki).

Matematiikan ohella Einstein kiinnostui musiikista. Hermann-isä ei musiikista paljoakaan ymmärtänyt, mutta Pauline oli pianonsoitonopettaja. Pauline palkkasi Einsteinille viulunsoiton opettajan Einsteinin ollessa 6-vuotias. Einstein oli tyytymätön opettajiensa tasoon, sillä heille "musiikki ei ollut käsityötä korkeampaa."^[2] Einstein yhdessä äitinsä kanssa soitti duettona Mozartia sekä Beethovenia, Einstein itse piti erityisen paljon Mozartin musiikista.

Albert Einstein siirtyi Münchenin Luitpold-lyseoon 1. lokakuuta 1888. Lyseo oli tunnettu liberaalina, kreikkaa ja latinaa opettavana oppilaitoksena. Valtaosa koulun opiskelijoista oli katolilaisia, mutta 5 % opiskelijoista oli juutalaisia. Einsteinin luokasta löytyi hänen lisäkseen kaksi juutalaista. Vanhan tarinan mukaan Einstein oli huono oppilas ja epäonnistunut täysin koulussa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä hänen todistustensa keskiarvo on omaa luokkaansa. Tohtori Wieleitner, lyseon eräs rehtori, kuitenkin korosti Einsteinin huonoja kielten numeroja, jotka eivät todellisuudessa olleet tavanomaista huonompia. Einsteinin todistukset kuitenkin tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana. Lyseon opetussuunnitelman aineet eivät olleet Einsteinin mieleen, suurin osa oppitunneista olivat kieliä ja pienemmälle osalle jäivät matematiikka, fysiikka ja maantieto. Einstein opiskeli matematiikkaa ja fysiikka itsenäisesti hyvin paljon, täten hän pystyi täyttämään opetussuunnitelman ehdot ennen kuin niitä opiskeltiin itse tunneilla, tästä syystä Einstein lopetti lyseon jo seitsemän opiskeluvuoden jälkeen. Einstein oli kuitenkin lyseossa vähintään melko hyvä oppilas. Viimeisenä vuonna uusi luokanvalvoja, Joseph Degenhart, oli kyllästynyt Einsteinin piittaamattomuuteen muita kouluaineita kohtaan. Hän sanoi Einsteininlle kuuluisat sanat: "sinusta ei koko elämäsi aikana tule mitään kunnollista." Luokanvalvoja pyysi Einsteinia häipymään koulusta, sillä pelkkä hänen läsnäolonsa lamaannuttaa koulun toiminnan. Einstein ajatteli samalla tavalla, sillä hän inhosi aina koulunsa mekanisoitunutta opetusta. Jakob Einstein & Cie. -yrityksen ansiosta Einstein pystyi lähtemään koulusta, sillä yrityksen tulevaisuus oli vaakalaudalla vuonna 1893. Tuona vuonna Jakob Einstein & Cie. -yritys hävisi katuvalojen kunnostamiseen liittyvän kilpailun Münchenissä. Pohjois-Italiassa oli enää muutama projekti, jotka olisivat voineet pitää yrityksen toiminnassa, joten he jättivät Saksan pisteen selvitystilaan ja perustivat uuden yrityksen Paviaan, Pohjois-Italiaan.

Einsteinin vanhempien suunnitelmiin kuuluivat, että Einstein jäisi kolmeksi vuodeksi Saksaan päättämään opintonsa. Einstein itse ei pitänyt tästä suunnitelmasta vaan halusi välittömästi lähteä koulustaan. Einstein meni matematiikan opettajansa luo ja pyysi todistusta siitä, että osasi matematiikkaa yli opintojensa ja oli muutoin vaikuttava matemaatikko. Einstein sai todistuksensa, jonka jälkeen hän pyysi eroa koko koulusta. Eron jälkeen hän matkusti Milanoon vanhempiensa luo. Einsteinin vanhemmat eivät olleet tyytyväisi poikansa omavaltaiseen toimintaan ja pelkäsivät poikansa tulevaisuuden puolesta. Jakob-setä kuitenkin ehdotti Einsteinin seuraavaksi opiskelupaikaksi Zürichin Eidgenössische Polytechnikumia, jonne pääsyn edellytyksenä ei ollut ylioppilastutkinto.

Einstein valmistautui Zürichin korkeakoulun pääsykokeisiin kirjoittamalla ensimmäisen tieteellisen esseensä vuonna 1895. Esseen nimi oli Untersuchung der Aetherzustandes im magnetischen (suom. Eetteritilan turkimuksesta magneettikentässä). Einstein itse piti sitä roskana. Einstein käsittele esseessään eetteriä ja Heinrich Hertzin vuonna 1888 löytämiä sähkömagneettisia säteitä. Einsteinin essee on tuskin ollut kokonaan hänen oma taidonnäytteensä, sillä on löydetty monia samankaltaisuuksia Einsteinin esseen ja tuon ajan popularisoivien tiedejulkaisujen välillä.

Albert Einstien oli pitkään valmistautunut aloittamaan opinnot Zürichin korkeakoulussa. Einstein sai kuitenkin tietää, että korkeakouluun vaadittiin vähintään 18 vuoden ikää, tämä oli pienoinen pettymys 16 vuotta täyttäneelle Einsteinille. Einsteinin perhe kuitenkin tunsi Zürichissä asuvan Gustav Maierin ja pyysivät häntä hankkimaan Einsteinille poikkeuslupaa. Maier kirjoitti koulun rehtorille kirjallisen anomuksen, jossa Maier vakuutti Einsteinin olevan "ihmelapsi". Rehtori suhtautui asiaan skeptisesti, mutta luopui lopulta pääsykokeen ikärajasta. Einstein pääsi osallistumaan pääsykokeisiin, mutta reputti. Suurimpana ongelmana olivat sanallista kuvausta vaativissa aineissa. Einsteinin lahjat kuitenkin tekivät vaikutuksen professori Heinrich Friedrich Weberiin ja pyysi Einsteinia tulemaan luennoilleen, jotka olivat tarkoitettu toisen vuoden opiskelijoille. Einstein kieltäytyi ja opiskeli vuoden Aaraun kantonikoulua.

Aaraun kantonikoulusta Einsteinille jäi toisenlaiset muistot kuin Luitpold-lyseosta. Koulu oli tunnettu liberaalisuudestaan ja lisäksi fysikkaa painotettiin enemmän kuin Luitpold-lyseossa. Opettajien kokouksessa todettiin, että uudella opiskelijalla on suuria puutteita ranskassa, jotka olisi paikattava. Einstein sai vapautuksen mm. liikunnasta ja laulusta.

Einstein hylkäsi Saksan kansallisuudesta vuonna 1896, täyttä varmuutta ei ole koska Einstein menetti kansallisuutensa, mutta syy on se, ettei Einstein halunnut liittyä armeijaan. Saksassa asevelvollisuus alkoi 19-vuotiaana, mutta silloisen lain mukaan vapautus asevelvollisuudesta voitiin evätä jo 17-vuotiailta miespuolisilta kansalaisilta. Einsteinilla kävi onni, sillä kirje Einsteinin vapauttamisesta tuli kuusi viikkoa aijemmin kuin Einstein täytti 17.

Lokakuussa vuonna 1896 Einstein kirjautui Zürichin Teknillisen korkeakoulun osastolle VI, jossa koulutettiin matematiikan ja luonnontieteen opettajia. Samalla osastolla opisekli yhteensä 23 oppilasta, joista yksi oli Mileva Marić. Einsteinia opettivat kaksi ehkä arvostetuinta matematiikan opettajaa Adolf Hurwitz ja Hermann Minkowski. Hyvistä opettajista huolimatta Einstein laiminlöi opiskelujaan, hän ei käynyt kovinkaan aktiivisesti luennoilla. Hänen hyvän ystävän Marcel Grossmannin avulla kuitenkin hän sai muistiinpanot ja oli suureksi avuksi ennen tenttejä. Einstein katui myöhemmin ettei käynyt luennoilla, silloin einstein väitti ettei fyysikko tarvitse kuin perustiedot matematiikasta.

Einstein julkaisi ensimmäisen tieteellisen tutkimuksensa vuonna 1901. Einsteinin päätettyä opinnot hän sai Bernin patenttivirastosta työpaikan vuonna 1902. Työ patenttivirastossa antoivat Einsteinille runsaasti vapaa-aikaa ja mahdoolisuuden käyttää aikaa tieteellisiin harrastuksiinsa. Einstein tutki tuolloin mm. keinoja, joilla voidaan todistaa atomien olemassa olo kokeellisesti. Tuolloin mm. Wilhelm Ostwald ja Ernst Mach vastustivat käsitystä atomien olemassa olosta.

1908 Einsteinillä oli jo maine kuuluisien fyysikkojen keskuudessa ja ihmeteltiinkin miksi hän työskenteli yhä patenttivirastossa. Hän saikin 15. lokakuuta 1909 työn Zürichin yliopis-ton professorina. Einsteinistä tehtiin kunniatohtori jo ennen kuin hän aloitti. Mukaansa hän otti vaimonsa ja lapsensa. Työ oli yllättävän raskasta kokemattomalle puhujalle. Opiskelijat pitivät Einsteinistä, ja tekivät jopa vetoomuksen, että häntä yritettäisiin pitää yliopistossa mahdollisimman kauan, sillä hän osasi selittää fysiikan vaikeat ongelmat ymmärrettävästi. Einsteinille syntyi kolmas lapsi 28. heinäkuuta 1910. Hänen nimekseen tuli Eduard. Einstein ei kuitenkaan viipynyt Zürichissä kauaa, vaan etsi toista paikkaa itselleen. Se löytyi Prahasta. Hän sai vahvistuksen nimitykselleen Prahaan 11. tammikuuta 1911, siellä hänellä oli ongelmia uskontonsa takia, koska Prahassa ei voinut olla uskontokuntaan kuu-lumaton. Siksi hän merkitsi itsensä juutalaiseksi. Prahassa Einstein tajusi, että halusi sieltä pois mahdollisimman nopeasti, koska heitä pidettiin muukalaisina, ja tsekit eivät pitäneet saksalaisista. Hän palasikin Zürichiin jo 25. heinäkuuta 1912. Tällä kertaa hän ansaitsi Zü-richin yliopistolla huippupalkkaa. Einstein sai Zürichissä ehdotuksen, jossa hänet kutsuttiin opettamaan Berliiniin. Hän suos-tui siihen, ja oli Berliinissä keväällä 1914. Mileva ja lapset tulivat ensin Einsteinin mukaan Berliiniin, mutta palasivat Zürichiin jo kesäkuussa 1914. Einstein piti jo silloin avioeroa väistämättömänä. Euroopassa alkoi sota 1. elokuuta 1914. Einstein oli sodan vastustaja, mutta jäi Berliiniin. Einstein liittyi poliittiseen järjestöön, joka pyrki nopeaan rauhaan ja lisäksi pyrki siihen, ettei tulevaisuudessa olisi sotia. Einstein sai valmiiksi yleisen suhteellisuusteorian 25. marraskuuta 1915. Silloin hän ilmestyi fysikaalis-matemaattiseen kokoukseen jakaakseen teo-riansa. Toukokuussa Einstein valittiin kahdeksi vuodeksi Saksan fysikaalisen seuran puheenjohta-jaksi. Einstein alkoi tulla sairaaksi, ja joutui siksi luopumaan matkastaan Hollantiin, koska hänellä oli maksasairaus. Lääkärin mukaan hänellä oli sappikivet. Sairaudet johtuivat todennäköisesti raskaasta työstä ja huonosta ravinnosta, sillä Berliinissä vallitsi ruokapula sodan takia.Vuoden 1919 auringonpimennys mahdollisti Einsteinin teorian valon taipuvan auringon lähellä testaamisen, ja se osoittautui todeksi. Tästä syntyi valtava kohu, ja Einstein sai osakseen suurta huomionosoitusta. Hänen nimensä levisi Yhdysvaltoihin saakka. Einstein itse ihmetteli suhteellisuusteorian saaneen niin paljon huomiota, ja kuitenkin se oli niin kaukana käytännön elämästä. Vaikka Einstein sai julkisuuden takia rahaa ja hänellä oli hy-vä palkka, se ei riittänyt Milevan elatusapujen maksamiseen, sillä saksan markan kurssi laski kovaa vauhtia. Tästä syystä Einstein matkusti paljon muihin yliopistokaupunkeihin luennoimaan hyvällä palkalla. Einstein matkusti Yhdysvaltoihin keräämään rahaa kaavaillulle Jerusalemin juutalaiselle yliopistolle. Hän lähti matkaan 21. maaliskuuta 1921 matkustaen junalla Hollantiin. New Yorkissa Einsteiniä vastassa oli mm. New Yorkin pormestari. Samalla kun Einstein keräsi rahaa, hän myös luennoi suurissa yliopistoissa. Koska hän ei osannut englantia, jouduttiin luennot kääntämään. Hänet julistettiin New Jerseyn Princetonin yliopistossa kunniatohto-riksi. Einstein palasi Eurooppaan Englannin kautta. Hän luennoi sielläkin, ja hänet julistet-tiin Manchesterin yliopiston kunniatohtoriksi. Kolmen kuukauden matka vahvisti Einsteinin juutalaisuutta, ja Einsteiniä pidettiin juutalaisten sekä Weimarin tasavallan lähettiläänä matkan jälkeen. Sen takia hän osallistui paljon politiikkaan, ja kuului mm. kansainliiton henkisen yhteistyön komiteaan. Berliinin epävakaan tilanteen vuoksi Einstein pakeni vä-häksi aikaa Kieliin turvaan, mutta palasi sieltä nopeasti. Seuraavana vuonna Einstein sai kutsun Japaniin luennoimaan, ja aikoi paluumatkalla vie-railla Palestiinassa ja Espanjassa, jonne oli saanut vierailukutsun. Einstein saapui Japaniin 17. marraskuuta 1922, ja lähti sieltä 29. joulukuuta. Palestiinan matka oli Einsteinille liikut-tava kokemus juutalaisena. Matka jatkui Ranskaan, mutta ennen paluuta Berliiniin Einstein vietti kaksi viikkoa Espanjassa. Siellä hänet nimitettiin akatemian kunniajäseneksi, vihittiin kunniatohtoriksi ja vietiin kuninkaan puheille. Matkan aikana Einsteinille oli myönnetty No-belin palkinto, jonka takia hänestä oli tullut virallisesti saksalainen ja preussilainen. Heinäkuussa vuonna 1923 Einstein matkusti Ruotsiin ottaakseen vastaan Nobelin palkin-non. Se oli myönnetty hänelle marraskuussa vuonna 1922. Palkintoa oli yritetty saada Ein-steinille jo pitkään, mutta vasta suhteellisuusteorian varmistaminen vuonna 1919 oli saa-nut aikaa kunnollisen pohdinnan Einsteinin hyväksi. Palkinnon valmisteluvaiheessa Sveitsin suurlähettiläs katsoi edustavansa maata, jonka kansalainen Einstein oli. Samaa vaati Sak-san suurlähettiläs. Sveitsin suurlähettiläs antoi periksi ja Saksan suurlähettiläs otti vastaan palkinnon. Pian huomattiin, ettei Einstein ollut saksalainen vaan sveitsiläinen. Välttääkseen nolon tilanteen Berliinin ulkoministeriö keksi, että Einstein oli vuonna 1920 tullut saksalai-seksi kun hän oli astunut virkaansa. Nobel myönnettiin Einsteinille valosähköisen ilmiön selittämisestä, eikä suhteellisuusteoriasta, koska Nobel palkinnot myönnettiin keksinnöille, ja suhteellisuusteoria ei ollut keksintö siten kuin se oli määritelty Alfred Nobelin testamen-tissa. Rahapalkinnon Einstein antoi suoraan Milevalle siten että he saisivat sen korot joka vuosi. Milevalle se ei sopinut ja sovittiin että ostetaan taloja, joiden vuokratulot menivät Milevalle. Einstein oli saanut kolme vuotta aiemmin kutsun Etelä-Amerikkaan, mutta oli kieltäytynyt. Nyt aika oli otollinen, ja hän lähtikin matkalle maaliskuun alussa 1925. Einstein sai suurta ihailua politiikan ja tieteen johtomiehiltä. Hänet vihittiin Argentiinan akatemian ulkomai-seksi jäseneksi. Hän vietti kolme viikkoa Argentiinassa ja matkusti sitten Uruguayihin. Vii-meisenä hän matkusti Brasiliaan, ja sitten kolme kuukautta kestäneen matkansa jälkeen hän palasi Berliiniin. Matkansa jälkeen Einstein alkoi keskittyä kenttä- ja kvanttiteoriaan. Sen lisäksi hän jatkoi työtään Jerusalemin heprealaisen yliopiston kuraattorikunnassa ja Kansainliiton henkisen yhteistyön komissiossa. Einstein kutsuttiin Osram-konsernin Sveitsin alppimajaan maaliskuussa 1928. Kun hän pääsi päätepysäkilleen Zuoziin yöllä, hän joutui raahaamaan matkalaukkunsa lumessa alp-pimajalle. Seurauksena oli verenkiertohäiriö, ja hän oli lähellä kuolla. Palattuaan Berliiniin hän oli huonossa kunnossa ja joutui olemaan vuodepotilaana 10 viikkoa. Tervehtyäkseen Einstein lähti lomailemaan Itämeren rannoille. Vielä palattuaankin syyskuussa hän oli hie-man sairas. Hänen 10. tammikuuta 1929 julkaistu yhtenäisyysteoriansa sai suuren huomi-on. Ennen matkaansa Yhdysvaltojen länsirannikolle Einstein matkusteli parin viikon ajan Eu-roopassa. Ensin hän osallistui Brysselissä Solway-konferenssiin. Sen jälkeen hän vietti kol-me päivää Lontoossa, josta hän matkusti Brysseliin tapaamaan Belgian kuningattaren Eli-sabetin luo. Sitten hän jatkoi matkaansa Zürichiin, jossa hän osallistui kunniavieraana Tek-nillisen korkeakoulun 75-vuotisjuhlaan. Berliiniin palattuaan Einstenillä oli kolme viikkoa aikaa ennen Kalifornian matkaansa. Matka alkoi 2. joulukuuta 1930 Antwerpenistä. Mukaansa hän otti vaimonsa Elsan, sekä sihteerinsä, kotiapulaisensa ja ”laskijansa”, sillä hän aikoi työskennellä matkan aikana. Lai-va pysähtyi New Yorkin edustalle viideksi päiväksi. Einstein aikoi olla niiden aikana laivan sisätiloissa. Reportterit haastattelivat Einsteiniä jo laivassa. Vastoin suunnitelmia Einstein kulki tilaisuudesta tilaisuuteen niiden viiden päivän aikana. Einsteinistä tehtiin New Yorkin kunniakansalainen. Matka jatkui Panaman kanavan kautta San Diegoon, johon laiva saapui 30. joulukuuta. Hän tapasi matkallaan Charlie Chaplinin ja kirjailija Upton Sinclairin. Kah-den kuukauden kuluttua Einstein sai tarpeekseen Yhdysvalloista ja lähti takaisin kohti Eu-rooppaa matkustamalla Yhdysvaltojen läpi junalla. 29. helmikuuta Einstein saapui New Yorkiin, josta lähti laiva Eurooppaan keskiyöllä. Einstein piti puheen pasifistisille organisaa-tioille ja herätti suuren hurmoksen. Illalla hän puhui juutalaisten rakennustyön Palestiinas-sa tukemisen puolesta. Palattuaan Berliiniin Einstein pelkäsi Saksan muuttuvan diktatuuriksi. Lisäksi Saksassa oli taloudellinen katastrofi ja natsien katumellakoita. Einstein tajusi, että hänen on pian muu-tettava pois Saksasta. Einstein palasi nopeasti Kaliforniaan, tällä kertaa laiva vei hänet ja Elsan suoraan Kaliforni-aan ilman pysähtymisiä New Yorkissa. Laivamatka alkoi 2. joulukuuta 1931. Sitä ennen he olivat viettäneet muutaman päivän Belgiassa ja Hollannissa. Einstein saapui Los Angelesiin juuri ennen vuoden vaihtumista. Einstein piti muutamia luentoja ja kertoi myös pasifistisia ajatuksiaan. Einstein tapasi matkallaan Abraham Flexnerin, joka aikoi perustaa New Jer-seyhyn instituutin, jossa tiedemiehet voisivat keskittyä tutkimukselleen ilman normaaleja yliopiston rutiineja. He aikoivat jatkaa keskusteluaan seuraavana keväänä Oxfordissa. Ein-stein palasi Eurooppaan maaliskuun alussa laivalla. Hän tiesi että palaisi Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna, mutta ajatus muutosta pysyvästi Yhdysvaltoihin ei miellyttänyt häntä. Vietettyään pari viikkoa Berliinissä Einstein matkusti Cambridgeen pitämään muutaman luennon, sieltä matka jatkui Oxfordiin, jossa hän tapasi Flexnerin. He sopivat, että Einstein muuttaisi lokakuussa 1933 Flexnerin instituuttiin, joka perustettiin Princetonin yliopiston yhteyteen, mutta oli siitä riippumaton. Einstein sanoi kuitenkin lehdistölle, ettei muuttaisi Yhdysvaltoihin pysyvästi. Einstein lähti 10. joulukuuta 1933 puoleksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Laiva meni Panaman kautta Los Angelesiin. 30. tammikuuta 1933 Adolf Hitler nousi valtaan Saksassa, ja tiedon siitä saatuaan Einstein sanoi, ettei uskalla mennä enää takaisin Saksaan. 11. maaliskuuta Einstein lähti vaimonsa Elsan kanssa Kaliforniasta junalla mantereen halki junalla. Ensim-mäinen pysähdyspaikka oli Chicago, jossa oli tilaisuus rahan keräämiseksi Jerusalemin heprealaiselle yliopistolle. Matka jatkui New Yorkiin, jossa oli päivittäin vastaanottoja ja kokouksia. Sitten he lähtivät takaisin Eurooppaan laivalla. Heti Antwerpeniin saavuttuaan Einstein ajoi Brysseliin ja luovutti Saksan passinsa sikäläiselle Saksan edustustolle ja ilmoit-ti luopuvansa Saksan kansalaisuudestaan. Hän oli jo aikaisemmin ilmoittanut kirjeitse Preussin akatemialle erostaan. Akatemian lisäksi Einstein kuului useihin muihin tieteellisiin yhdistyksiin ja seuroihin, ja pyysi ystäväänsä virallisesti erottamaan hänet niistä. Einsteinin rahat Saksassa takavarikoitiin, mutta onneksi hän oli säilyttänyt rahaa Saksan lisäksi myös Leidenissä ja New Yorkissa. Einsteinin talo Berliinissä ryöstettiin SA:n (natsipuolueen puo-lisotilaallisen järjestön) toimesta. Ennen paluutaan Yhdysvaltoihin Einstein vietti neljä viikkoa Englannin rannikolla Norfolkis-sa. Hän nousi laivaan Yhdysvaltoihin 8. syyskuuta Southamptonissa, johon hänen vaimon-sa oli noussut jo Antwerpenissa. He matkustivat vierailuviisumilla, sillä heidän tarkoituk-sensa oli viettää vain puoli vuotta Amerikassa, ja palata sitten taas Eurooppaan. Toisin kävi, sillä hän ei palannut enää koskaan. Kun laiva saapui lähelle New Yorkin satamaa, laivan vierelle tuli moottorivene, joka otti Einsteinin mukaansa. Kun tullimuodollisuudet oli hoidettu, lähdettiin pikaisesti Princetoniin. Einstein oli siellä jo ennen kuin itse laiva saapui satamaan. Einstein tapasi Yhdysvaltojen presidentin Rooseveltin hänen kutsustaan 24. tammikuuta 1934. Elsan tytär Ilse sairastui Pariisissa, ja Elsa lähti Pariisiin yksin. Ilse kuoli lopulta 37-vuotiaana. Kesälomalla instituu-tista Einstein purjehti Rhode Islandin rannikolla. Elsa palasi järkyttyneenä Pariisista. Pää-tettyään pysyä Princetonissa Einstein anoi Yhdysvaltojen kansalaisuutta. Sen takia Einstein matkusti brittiläiseen Bermudaan, sillä muuttolupa oli anottava Yhdysvaltojen ulkomaisessa konsulaatissa. Elsan silmän lähelle oli ilmestynyt paha turpoama, joka oli oire verenkierto- ja munuaisongelmista. Hän kuoli 20. joulukuuta 1936 kotonaan Princetonissa. Einstein vietti vuoden 1939 kesän Long Islandilla. Siellä ollessaan häntä tapaamaan saapui hänen kaksi ystäväänsä: professorit Eugene Wigner ja Leo Szilard, jotka olivat huolissaan atomipommeista. He tulivat Einsteinin puheille, koska pelkäsivät Belgian myyvän uraania Saksalle ja hän tunsi Belgian kuningattaren. Belgian Kongossa oli suuret esiintymät uraa-nia, josta pystyttäisiin ehkä tekemään atomipommi, joka aiheuttaisi suurta vahinkoa. Ein-stein kirjoittikin kirjeen Belgian hallitukselle. Koska tämä kirje ei aiheuttanut paljon mitään, Einstein kirjoitti uuden kirjeen 7. maaliskuuta 1940. Näillä kirjeillä ei kuitenkaan ollut mi-tään merkitystä asiaan. Einsteinin luona vieraili 16. toukokuuta 1943 laivaston luutnantti, joka johti tehoräjähteisiin erikoistunutta tutkimusryhmää. Einsteiniä pyydettiin laivaston neuvonantajaksi tehoräjähteisiin koskevissa kysymyksissä ja hän suostui. Tästä lähtien hänen luonaan vieraili silloin tällöin räjähdeasiantuntijoita, jotka pyysivät Einsteiniä selvittämään torpedojen optimaalis-ta räjäytystä. Näillä tutkimuksilla ei kuitenkaan ollut mitään seuraamuksia. Organisaatio, joka huutokauppasi kuuluisien kirjailijoiden käsikirjoituksia ja niin saamansa rahat antoi Yhdysvaltain sotakassaan, tuli pyytämään Einsteinin suhteellisuusteorian käsikirjoitusta, mutta hän oli tuhonnut sen jo kun suhteellisuusteoria oli ilmestynyt painettuna. Hän tarjosi sen tilalle bivektorikenttiä koskevaa käsikirjoitustaan, ja se otettiin kiitollisena vastaan. Lisäksi hän kirjoitti uudelleen suhteellisuusteorian käsikirjoituksensa. Huutokau-passa uudelleen kirjoitetusta suhteellisuusteorian käsikirjoituksesta saatiin 6,5 miljoona dollaria ja bivektorikenttien alkuperäisestä käsikirjoituksesta viisi miljoonaa dollaria. Kun Einstein sai tietää, että Yhdysvalloilla oli ydinpommeja, hän ystävänsä Leo Szilardin pyytämänä kirjoitti kirjeen Rooseveltille, että oli huolissaan poliitikkojen tiedosta atomipommeista ja hallituksen kyvystä käyttää atomipommia oikealla tavalla. Roosevelt ehti kui-tenkin kuolla ennen kuin sai kirjeen. Sodan loputtua julkaistiin Smyth report, joka kertoi atomipommin kehittelystä. Siinä mainittiin Einsteinin kirjoittaman kirje, ja siksi hän ei enää voinut olla osallistumatta keskusteluun atomipommista. Hän ei koskaan tuominnut atomipommien pudottamista Japaniin. Tavoitteenaan hänellä oli edelleen lopettaa sodat lopullisesti. 10. joulukuuta 1945 New Yorkissa järjestettiin Nobelin muistoksi juhlatilaisuus, ja Einstein piti siellä puheen, jossa käsitteli tiedemiesten vastuuta ja syyllisyydentuntoa, ja kertoi myös omasta osuudestaan atomipommin synnyssä. Einstein vaati tässä tilanteessa rohkeita tekoja ja ajattelutapojen muutosta. Einsteiniä pyydettiin erään komitean puheen-johtajaksi, joka halusi informoida suurta yleisöä ja poliitikkoja atomipommiin liittyvistä vaa-roista. Einstein suostui siihen, ja olikin hyvä rahankerääjä ja propagandan tekijä. Einstein puhui usein komitean puheenjohtajana radiossa ja lehdissä. Komitea sai aluksi paljon julki-suutta, mutta lopetti toimintansa vuoden 1948 lopulla. Einstein rupesi myös sairastele-maan, ja sen syynä oli vatsanpohjan valtion turpoama Einsteinin kerrotaan olleen huono opettaja, ja laiminlöi opettajan tehtäviä. Einstein kerrotaan hukannen muistiinpanonsa, sikäli kun hän edes laati niitä. Hän ei myöskään valmistellut tunteja kovinkaan ahkerasti.

Einsteinin kuoltua 76 vuoden ikäisenä Princetonin sairaalassa 18. huhtikuuta 1955 tohtori Thomas Stoltz Harvey teki hänelle ruumiinavauksen. Harvey poisti Einsteinin aivot ja säilöi ne. Myöhemmin monet tutkijat ovat etsineet aivoista yhteyksiä niiden neuroanatomisten ominaisuuksien ja Einsteinin matemaattisen lahjakkuuden välillä. Einsteinin ruumis polttohaudattiin kuolinpäivänä ilman seremonioita, ja tuhkat levitettiin hänen omasta toivomuksestaan tuntemattomaan paikkaan.

Einstein vietti 1930-luvun alkupuoliskolla talvet Yhdysvalloissa. Adolf Hitlerin noustessa valtaan Saksassa Einstein päätti muuttaa asumaan Yhdysvaltoihin ja siirtyi Princetonin yliopistoon. Einsteinin hyvä ystävä Leó Szilárd painosti Einsteinia lähettämään kirjeen Yhdysvaltojen presidentille Frank D. Rooseveltille, jossa kehotettiin Yhdysvaltoja kehittämään ydinase. Szilárdin mukaan Saksa oli aikeissa kehittää atomipommia ja käyttävän niitä sodassa.

Nähtyään atomipommin vaikutukset Hiroshimassa, Einstein alkoi puoltaa yleisen aseistariisunnan ajatusta. Einstein kärsi valtavista henkisistä tuskista vierailtuaan Hiroshimassa ja hän tunsi itsensä tuhoon miltei suurimmaksi syylliseksi.

Einstein avioitui serbialaisen matemaatikon Mileva Marićin kanssa 6. tammikuuta 1903. Marić oli läheinen ystävä Einsteinin opiskeluaikoina ja he lähettelivät toisilleen hyvin paljon rakkauskirjeitä. Abram Ioffe väitti Einsteinin elämäkerrassa, että Mileva Marić auttoi miestään huomattavasti vaativissa laskutoimenpiteissä suhteellisuusteorian laadinnan yhteydessä. Albrecht Fölsing antaa omassa elämäkerrassaan Milevan roolista maltillisemman kuvan. Mileva Marićille ja Einsteinille syntyi kaksi poikaa, Hans Albert Einstein ja Eduard Einstein. Einstein ja Marić erosivat 14. helmikuuta vuonna 1919. Marić vei lapset avioeron jälkeen Jugoslaviaan. Vielä samana vuonna Einstein avioitui hänen serkkunsa, Elsa Löwenthalin kanssa, avioliittoon ei syntynyt yhtäkään lasta. Einstein piti molempia avioliittoja myöhemmin virheinä. Einstein ei ollut järin hyvä isä eikä uskollinen aviopuoliso, ja sosiaalisen elämän vaikeudet ovat olleet vaikuttamassa arvioon, että vuosisatansa merkittävin tiedemies olisi kärsinyt Aspergerin syndroomasta.

Einstein katsoi, että persoonallinen Jumala on antropomorfinen käsite, jota ei voi ottaa vakavasti. Hän kuitenkin yhdisti filosofi Baruch Spinozan tavoin Jumala-käsitteen "kaiken olevaisen ihmeelliseen järjestykseen ja lainmukaisuuteen.., kuten se ilmenee ihmisissä ja eläimissä".^[3]

Einsteinin poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset olivat sekavia ja epäloogisia. Hänen sanotaan olleen pasifisti, ja nuorena hän olikin julkisesti muun muassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Einstein kuitenkin osallistui sodan aikana myös tieteelliseen projektiin, jossa kehitettiin Saksan armeijalle tehokkaampia kaasuaseita. Tästä työstä Einstein hyötyi taloudellisesti.

Einstein hylkäsi julkisen pasifismin Hitlerin päästyä valtaan Saksassa. Hän kannatti atomipommin kehittämistä, jottei Hitler ehtisi ensin ja jopa lähetti kollegojensa taivuttelemana Franklin D. Rooseveltille kirjeen, jossa suositteli ydinaseen kehittämiseen tähtäävän ohjelman aloittamista, mutta aseen kehittämiseen hän ei osallistunut. Sodan jälkeen hän kuitenkin kampanjoi ydinaseriisunnan puolesta. Toisaalta Saksaa ja saksalaisia kohtaan Albert Einstein ajoi ankaraa rangaistuslinjaa.

Einstein oli sosialisti ja kannatti demokratiaa ja valtiojohtoista taloutta kapitalismin sijalle. Hän oli mukana monien ihmisoikeusjärjestöjen toiminnassa, ja häntä pidetään usein humanistina. 1930-luvulla hän vastusti aluksi Stalinin vainoja ja teloituksia, mutta muutti myöhemmin mielensä ja antoi stalinismille julkisen tukensa.

Einstein oli siionisti kulttuurisessa mielessä, mutta ilmaisi usein varauksia siionismin nationalistisen soveltamisen suhteen. Hän esimerkiksi sanoi eräässä puheessa: "Ymmärrykseni juutalaisuuden olennaisimmasta luonteesta vastustaa ajatusta juutalaisvaltioista rajoineen, armeijoineen ja aineellisen voiman määrää, olkoon se kuinka hillittyä tahansa." Lisäksi hän allekirjoitti New York Timesissa julkaistun avoimen kirjeen, joka tuomitsi Menachem Beginin ja hänen nationalistisen Herut-puolueensa, erityisesti sen, miten Herutin edeltäjä, Irgun, kohteli alueen alkuperäisväestöä edustaneita arabeja. Einstein kieltäytyi Israelin presidentin virasta, jota hänelle tarjottiin vuonna 1948, sanoen: "Politiikka on vain tätä päivää, mutta yhtälöt ovat ikuisia." Einstein kuitenkin vaikutti voimakkaasti esimerkiksi Jerusalemin yliopiston toiminnan aloittamiseen.

FBI keräsi 1 427-sivuisen kansion Einsteinin toiminnasta ja suositteli, että hänelle ei myönnettäisi kansalaisuutta. Perusteena vedottiin Yhdysvaltojen lainsäädäntöön (Alien Exclusion Act).

Arkipäivän tasolla Einsteinin vaikutus on ollut merkittävää. Jo vuonna 1917 Einstein esitteli stimuloidun emission, jonka myöhemmin toteutettiin laserina. Valokennojen toiminta perustuu valosähköiseen ilmiöön, jonka Einstein selitti ja niin loi pohjan sen kehittämiselle aurinkokennojen ja ovisilmien kaltaisiin käytännön sovelluksiin. Lisäksi Einsteinin avainoivallus oli se, että valo kvanttiutuu luonnostaan. Tämä loi pohjaa kvanttimekaniikalle, jota käytetään sellaisenaan esimerkiksi kemiassa proteiinien laskostumisen simulointiin lääkekehitystä varten, sekä elektroniikkatutkimuksessa. Suhteellisuusteorian merkittävä käyttökohde on GPS-paikannus. Einstein myös paransi jääkaapin toimintaa kehittämällä tehokkaampia lämpöpumppuja. Nuoruudessaan Einstein kehitteli myös wankelmoottorilla toimivaa moottoripyörää.

• Valokemiassa käytetty yksikkö einstein on nimetty Albert Einsteinin mukaan. Yksi einstein vastaa yhden fotonin energiamäärää kerrottuna Avogadron luvulla
• Alkuaine einsteinium on nimetty hänen mukaansa
• Asteroidi 2001 Einstein on nimetty hänen mukaansa

• Fölsing, Albrecht: Albert Einstein: Elämäkerta. (Alkuteos: Albert Einstein: Eine Biographie, 1995.) Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: Terra Cognita, 1999. ISBN 952-5202-27-5.
• Jukka Maalampi: Maailmanviiva: Albert Einstein ja moderni fysiikka (Ursa)

1. ↑ ^{a b} Albrecht Fölsing: "Albert Einstein Elämäkerta", s. 15, 1999
2. ↑ Autobiograpisches, sivu 7
3. ↑ Einstein: Science and Religion

• YLE Elävä arkisto - Albert Einstein

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albert Einstein.

Wikisitaateissa on kokoelma [[q:{{{1}}}|{{{2}}}]]-sitaatteja.

Malline:Link FA Malline:Link FA