Latinalainen Amerikka

kulttuurillis-maantieteellinen alue

Latinalainen Amerikka on kulttuurillis-maantieteellinen alue, johon kuuluu Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan maita Meksikosta Etelä-Amerikan eteläkärkeen.[1]

Latinalainen Amerikka.

Latinalaisen Amerikan maita yhdistää espanjan ja portugalin kieli, yhteen nivoutunut historia ja kulttuuri sekä siirtolaisuus ja taloudellinen yhteistyö.[2]

Määrittely

muokkaa

Maantieteellisesti Latinalaiseen Amerikkaan kuuluvat Pohjois-Amerikan eteläosa ja Etelä-Amerikka. Määritelmästä riippuen alueeseen kuuluu 19–32 maata, ja siellä asuu noin 550 miljoonaa ihmistä. Pääkielet ovat espanja ja portugali, mutta kaikkiaan alueella puhutaan noin 500 eri kieltä. Alue kuuluu suurimmaksi osaksi neotrooppiseen vyöhykkeeseen, ja sen maantiede on hyvin vaihteleva.[3]

Latinalaisen Amerikan käsite otettiin käyttöön 1800-luvulla, ja se yleistyi seuraavalla vuosisadalla. Alue voidaan rajata eri tavoin. Yhden määritelmän mukaan Latinalaisella Amerikalla tarkoitetaan koko Yhdysvaltain eteläpuolista aluetta Amerikan mantereella ja läheisillä saarilla. Toisen määritelmän mukaan alueeseen kuuvat vain ne maat, joiden pääkieli on jokin romaaninen eli latinalaisperäinen kieli (espanja, portugali tai ranska). Kolmannen määritelmän mukaan Latinalaiseen Amerikkaan kuuluvat vain espanjan- ja portugalinkieliset alueet Yhdysvaltain eteläpuolella, mutta eivät ranskankieliset. Joskus Karibia erotellaan Latinalaiseen Amerikkaan kuuluvaksi ja sen ulkopuoliseksi alueeksi, tai käytetään nimitystä ”Latinalainen Amerikka ja Karibia”. Jokaisessa määritelmässä on omat ongelmansa, kuten se, pitäisikö Amerikan englanninkieliset ja hollanninkieliset mutta historialtaan ja kulttuuriltaan naapurimaihinsa yhteydessä olevat pikkuvaltiot, Yhdysvaltain espanjankieliset alueet tai Amazonian eristyneiden intiaaniheimojen asuttamat alueet lukea Latinalaiseen Amerikkaan.[4]

Lusohispaaninen Amerikka

muokkaa

Ranskankielisiä maita

muokkaa

Historia

muokkaa
 
Simón Bolívar johti 1800-luvulla monen Latinalaisen Amerikan maan vapaustaisteluita.

Latinalaisen Amerikan historia voidaan jakaa kuuteen pääjaksoon: esikolumbiaaniseen aikaan ennen vuotta 1492, eurooppalaisvalloituksen aikaan, siirtomaakauteen, itsenäistymiskauteen vuodesta 1804 alkaen, 1900-lukuun ja lähihistoriaan.[5]

Uskonto

muokkaa

Latinalaisen Amerikan valtauskonto on katolisuus. Erityisen tärkeä uskonnollinen symboli on Neitsyt Maria, jolla jo Amerikan valloitusta legitimisoitiin. Katolinen vapautuksen teologia ja protestanttinen helluntailaisuus ovat lisänneet suosiotaan 1900-luvun lopulta lähtien. Latinalaisen Amerikan afrikkalaisperäisen väestön uskonnot, kuten santeria, palo monte, candomblé, umbanda ja voodoo, ovat synkretistisiä ja yhdistelevät afrikkalaisia uskontoja katolisuuteen.[6] Muslimeja Latinalaisessa Amerikassa on noin neljä miljoonaa ja juutalaisia puoli miljoonaa.[7]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Latinalainen Amerikka Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.2.2023.
  2. Kettunen, Harri & Vuola, Elina (Kettunen & Vuola 2014), s. 15.
  3. Kettunen, Harri & Vuola, Elina (Kettunen & Vuola 2014), s. 16–17.
  4. Kettunen, Harri & Vuola, Elina (Kettunen & Vuola 2014), s. 14–16.
  5. Kettunen, Harri & Vuola, Elina (Kettunen & Vuola 2014), s. 18.
  6. Karjalainen, Mira & Vuola, Elina (Kettunen & Vuola 2014), s. 122–127, 132.
  7. Karjalainen, Mira & Vuola, Elina (Kettunen & Vuola 2014), s. 138–139.

Aiheesta muualla

muokkaa