Armenian kuningaskunta

antiikin ajan valtakunta

Armenian kuningaskunta oli itsenäinen valtio noin vuodesta 190 eaa. vuoteen 387 ja jatkoi olemassaoloaan senkin jälkeen osana Rooman ja Persian valtakuntaa aina vuoteen 428 asti. Se ulottui laajimmillaan Välimereltä Kaspianmerelle.

Armenian kuningaskunta
190 eaa.–428


Armenian kuningaskunta laajimmillaan kuningas Tigranes Suuren aikana.

Valtiomuoto Monarkia
Hallitsija Kuningas
Edeltäjä Seleukidien valtakunta
Seuraajat Rooman ja Sassanidien valtakunnat

Armenia itsenäistyi Seleukidien vallasta Antiokhos III Suuren aikana 190 eaa. Sen kukoistuskausi oli kuningas Tigranes Suuren valtakaudella vuosina 95–55 eaa., jolloin se laajeni Anatolian itäosiin. Tuona aikana se oli Rooman itäosien mahtavin valtio. Tigraneksen ja hänen poikansa Artavazd II:n hallintokausilla Armeniasta tuli yksi hellenistisen kulttuurin keskuksista.[1] Se oli myös ensimmäinen maa, joka otti kristinuskon valtionuskonnoksi vuonna 301.[2]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. The Ancient Period Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  2. Newly Independent States of the Former Soviet Union (Arkistoitu – Internet Archive) Bureau of Public Affairs, Office of Public Communication, USA, 1992
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.