poikkee

Illative of poikki- (“broken”).

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpoi̯kːeː/, [ˈpo̞i̯kːe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpoi̯kːeː/, [ˈpo̞i̯kːe̝ː]
• Rhymes: -oi̯kːeː
• Hyphenation: poik‧kee

poikkee

1. (of motion) off, away

• pois, pakkoo, väljää, vällää

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 420